Tervetuloa pimeälle puolelle, eli siis Nightsideen, sivustolle jonka tarkoituksena on toimia tietolähteenäsi vampyyrien kiehtovaan maailmaan. Sivu tarjoaa tietoa niin vampyyrimyyttien historiasta ja synnystä kuin myös nykyaikaisista käsityksistä vampyyreista.
Sivustolle kerätään myös mahdollisimman kattavat tietopaketit suosituimmista tv-sarjoista, elokuvsita ja kirjoista, joissa vampyyreja esiintyy. Esimerkkinä näistä voisin mainita vaikkapa True Blood, Twilight ja Anna Ricen Vampyyrikronikat.
En suosittele sivuston selailua perheen pienimmille, sillä suuri osa lähdemateriaalistanikin on kielletty perheen nuorimmilta. Elokuvilla ja sarjoilla, joissa vampyyreja esiintyy on ikärajat ja vaikka pyrinkin kertomaan vampyyreista neutraalisti ja vältän esim shokeeraavaa kuvitusta, koen tämän varoituksen aiheelliseksi.
Webmiss, Zipzu
VAMPYYRIT KIRJALLISUUDESSA
Millaisia vampyyreja kirjallisuudessa on
Vampyyrit mainittiin kirjallisuudessa ensimmäistä kertaa 1700-luvun runoudessa. Myöhemmin ne vakiintuivat osaksi goottilaista kaunokirjallisuutta. Ensimmäinen englanninkielinen vampyyrikirja The Vampyre julkaistiin vuonna 1819 ja sen kirjoittajaa John William Polidoria pidetään vampyyrigenren luojana fantaasiakirjallisuudessa. Polidor käytti inspiraationaan The Vampyre kirjassaan runoilija Lordi Byronin elämää. Myöhemmin genreen vaikuttaneita teoksia olivat Penny Dreadfulin Varney the Vampire (1847), Sheridan Le Fanun Camilla (1872), joka kertoo lesbovampyyrin tarinan ja tietenkin kulttiklassikoksi noussut Bram Stockerin Dracula (1897).
Myöhemmin vampyyrit valtasivat alaa laajemminkin kirjallisuudessa. Vampyyreita alkoi esiintyä goottilaisen kaunokirjallisuuden lisäksi rikos-, fantasia ja tieteiskirjallisuudessa, sekä myös ns. chic-lit kirjallisuudessa. Vampyyrit saivat ajan myötä myös eri muotoja. Vampyyrien uusina muotoina esiintyivät esim avaruusolennot ja jopa kasvit, joilla on vampyyrimaisia ominaisuuksia. Myös verenhimo saattoi muuttua toisenlaiseksi himoksi, esim energiaan kohtaan.
Historia
1700-luku
Vampyyrikirjallisuuden juuret ovat 1720- ja 1730-luvulla vallinneessa "vampyyrivillityksessä", jolloin useiden kuolleiden uskottiin palanneen maan päälle elävinä kuolleina, vampyyreina ja heidän ruumiinsa kaivettiin tämän takia ylös maasta. Tältä ajalta ovat peräisin esim. serbialaisten Peter Plogojowitz'n ja Arnold Paolen tarinat, jotka ovat nykyään jo melko legendaarisia vampyyritarinoita. Ensimmäinen vampyyriaihetta koskaan sivunnut teksti on saksalainen lyhyt runo The Vampire (1748), jonka kirjoitti Heinrich August Ossenfelder. Runossa on helposti havaittavissa eroottinen sävy. Runossa rikas ja hurskas neito hylkää miehen tälle tarjoaman rakkauden ja mies uhkaa palata yöllä, juoda naisen verta ja tarjota tälle viettelevän vampyyrin suudelman, joka osoittaa, että miehen opit ovat paljon parempia kuin naisen äidin opettama kristinusko. Myöhemmin on julkaistu useita runoja kuolleista, jotka palaavat rakastamansa ihmisen luo tai tuovat kuolemaa mukanaan tavalla tai toisella. Merkittävä esimerkki tällaisesta on 1773 julkaistu runo Lenore, jonka on kirjoittanut saksalainen Gottfried August Bürger. Vaikka runossa esiintyvää hausata palaavaa hahmoa ei useinkaan mielletä vampyyriksi, on runolla ollut paljon vaikutusta jälkipolvien vampyyrikirjallisuuteen. Pätkää kyseisestä runosta "Denn Die Toten reiten schnell" ("Sillä kuollut matka nopeaa") on lainattu myöhemmin mm. Bram Stockerin Draculassa.
Myöhemmin 1700-luvulla vampyyriteemaa runoudessa käsitteli The Bride of Corinth (1797), jonka kirjoittaja Johann Wolfgang von Goethe on myöskin saksalainen. Runossa nuori kuollut nainen palaa etsimään kihlattuaan. Tarina kertoo pakanuuden ja kristinuskon vastakkainasettelusta. Kuolleen nuoren naisen perhe on kristittyjä, mutta poika perheineen on edelleen pakana. Tarinassa selviää, että naisen kuoleman aiheutti tämän äiti, joka pakotti tyttärensä purkamaan kihlauksensa ja alkamaan nunnaksi. Tämä johti lopulta naisen kuolemaan. Nuori nainen palaa maan päälle, koska "Maa ei voi koskaan sammuttaa rakkautta". Goethen inspiraationa on ollut klassisen Kreikan tarina Philinnion, jonka kirjoitti Phlegon of Tralles. Tarinassa ei varsinaisesti esiinny veren imemistä ja naisen paluu kuolleista on manalan jumalten tekosia.
Ensimmäinen viittaus vampyyreihin englantilaisessa kirjallisuudessa löytyy Robert Southeyn eeppisestä runosta Thalaba the Destroyer (1797). Runossa päähenkilö Thalaban rakastettu Oneiza muuttuu vampyyriksi. Tämä tapahtuma on kuitenkin hyvin pienessä roolissa tarinassa. Uskotaan, että Samuel Taylor Coleridgen runoll Christabel (kirjoitettu vuosien 1797-1801 aikana, julkaistu vuonna 1816) on ollut suuri osa vampyyrikirjallisuuden kehityksessä. Tarinassa sankaritar Christabelin viettelee Geraldineksi kutsuttu yliluonnollinen naispuolinen olento, joka ujuttautuu asumaan Christabelin maille ja lopulta yrittää päästä naimisiin tämän kanssa otettuaan Christabelin vanhan rakastetun ulkomuodon. Tarina on hyvin samankaltainen kuin Joseph Sheridan Le Fanun Carmilla (1872).